Oikeusapu
Oikeusapulain 5 §:n 1 momentista ilmenivät oikeusapuun kuuluvat avustajan toimenpiteet. Oikeusapu voitiin rajata koskemaan määrättyjä toimenpiteitä. Lisäksi 2 momentissa todettiin, että oikeusapu kattaa avustajan toimenpiteet enintään 80 tunnilta. Asiaa käsittelevä tuomioistuin voi kuitenkin päättää, että oikeusavun antamista jatketaan.
Ilmainen oikeusapu
Oikeusapuasetus
Edellä kerrottu säännös mahdollisti oikeusavun rajaamisen tiettyihin toimenpiteisiin kuten neuvontaan ja tarpeellisten asiakirjojen laadintaan. Sen sijaan tuntimääräisen rajoittamisen osalta säännös oli tulkinnanvarainen. Maininta, että oikeusapu kattaa avustajan toimenpiteet enintään 80 tunnilta, voisi tarkoittaa myös sitä, että oikeusaputoimisto harkintansa mukaan myöntää vähäisemmänkin määrän tunteja. Toisaalta säännöstä voitiin tulkita siten, että oikeusapua myönnetään aina enintään 80 tuntia, minkä jälkeen oikeusapua voidaan tarvittaessa jatkaa.
Ilmainen oikeusapu neuvonta
Säännöksestä ei yksiselitteisesti ilmennyt se, että ”enintään 80 tuntia” samalla antaisi oikeusaputoimistolle etukäteen mahdollisuuden rajata oikeusapua alle tämän tuntimäärän. Myöskään lain esityöt eivät tukeneet tällaista tulkintaa (HE 82/2001 vp s. 81 – 82 ja 103/2008 vp s. 6 – 7, 15). Sen enempää säännöksessä kuin sen esitöissäkään ei ollut mainittu perusteita, joilla tuntimäärää harkittaisiin jo oikeusapua myönnettäessä. Sen sijaan niistä ilmeni, että tuomioistuin harkitsee, kuinka monelta tunnilta palkkiota avustajalle maksetaan. Tuomioistuimen tehtävänä oli huolehtia siitä, ettei avustajalle määrätä suoritettavaksi korvausta tarpeettomista toimenpiteistä. Tämä oli myös käytäntöä ajatellen toimivin ratkaisu, koska tuomioistuimella oli parhaat mahdollisuudet arvioida asian vaatimaa työmäärää.
Julkinen oikeusapu
Oikeusapulaki
Hovioikeus katsoi, ettei oikeusaputoimisto voinut tuomioistuinasiassa rajoittaa myönnettävän oikeusavun määrää alle 80 tunnin. Tämä oli johdonmukaista senkin kanssa, että vain tuomioistuin voi päättää oikeusavun jatkamisesta. Mainituilla perusteilla hovioikeus muutti oikeusaputoimiston päätöstä siten, että oikeusapu kattoi avustajan toimenpiteet enintään 80 tunnilta.
Maksuton oikeusapu
Oikeusapulain 5 §:n 1 momentin mukaan oikeusapuun kuuluvat ne oikeusavustajan toimenpiteet, jotka asiassa ovat tarpeen huomioon ottaen asian laatu ja merkitys, riidan kohteen arvo ja olosuhteet kokonaisuudessaan. Oikeusapu voidaan rajata koskemaan määrättyjä toimenpiteitä. Oikeusapulain 5 §:n 2 momentin mukaan oikeusapu kattaa avustajan toimenpiteet enintään 80 tunnilta. Asiaa käsittelevä tuomioistuin voi kuitenkin päättää, että oikeusavun antamista jatketaan.
Yleinen oikeusapu
Oikeusavusta annetun valtioneuvoston asetuksen (388/2002, oikeusapuasetus) 21 §:n mukaan oikeusapu voidaan oikeusapupäätöksessä rajata määrättyihin toimenpiteisiin ja määrättyyn tuntimäärään, jos se on perusteltua ottaen huomioon asian laatu ja merkitys, riidan kohteen arvo sekä olosuhteet kokonaisuudessaan.
Ilmainen oikeusaputoimisto
Oikeusapuasetus on sen johtolauseen mukaan annettu oikeusapulain 3 §:n 2 momentin, 10 §:n 1 momentin, 12 §:n ja 29 §:n nojalla. Oikeusapulain 3 §:n 2 momentin mukaan oikeusapua annetaan henkilölle, jonka käyttövara ja varallisuus eivät ylitä valtioneuvoston asetuksella tarkemmin vahvistettavaa määrää. Valtioneuvoston asetuksella säädetään tarkemmin huomioon otettavista tuloista ja menoista sekä elatusvelvollisuuden vaikutuksesta käyttövaraa laskettaessa, varallisuuden huomioon ottamisesta sekä niistä perusteista, joita noudatetaan määrättäessä oikeusapua saaneen omavastuuosuus. Oikeusapulain 10 §:n 1 momentin mukaan oikeusavun hakijan taloudellisista olosuhteista ja asiasta esitettävästä selvityksestä säädetään tarkemmin oikeusministeriön asetuksella. Oikeusapulain 12 §:n 1 momentin mukaan oikeusapumaksun suuruudesta säädetään valtioneuvoston asetuksella. Oikeusapulain 12 §:n 2 momentin mukaan valtioneuvoston asetuksella voidaan säätää vapautus maksusta taloudellisen aseman perusteella. Oikeusapulain 29 §:n mukaan tarkemmat säännökset tämän lain täytäntöönpanosta annetaan oikeusministeriön asetuksella.
Kunnallinen oikeusapu
Suomen perustuslain 80 §:n 1 momentin mukaan tasavallan presidentti, valtioneuvosto ja ministeriö voivat antaa asetuksia tässä perustuslaissa tai muussa laissa säädetyn valtuuden nojalla. Lailla on kuitenkin säädettävä yksilön oikeuksien ja velvollisuuksien perusteista sekä asioista, jotka perustuslain mukaan muuten kuuluvat lain alaan. Jos asetuksen antajasta ei ole erikseen säädetty, asetuksen antaa valtioneuvosto.
Oikeusaputoimisto ilmainen
Oikeusavun piiriin kuuluvista avustajan toimenpiteistä säädetään oikeusapulain 5 §:ssä. Pykälän mukaan oikeusapu voidaan rajata oikeusaputoimiston päätöksellä koskemaan vain määrättyjä toimenpiteitä. Säännöksessä tai muuallakaan oikeusapulaissa ei ole määräyksiä siitä, että oikeusaputoimisto voisi rajata oikeusavun myös määrättyyn tuntimäärään, joka alittaa oikeusapulain 5 §:n 2 momentissa mainitut 80 tuntia. Sen sijaan oikeusapuasetuksen 21 §:n mukaan oikeusapu voidaan oikeusapupäätöksessä säännöksessä mainituin edellytyksin rajata määrättyyn tuntimäärään.
Oikeusapua
Arvioitaessa, mikä merkitys asiassa on annettava oikeusapuasetuksen 21 §:ssä säädetylle oikeudelle rajata oikeusapu määrättyyn tuntimäärään, on lähtökohdaksi otettava perustuslain 80 §:n 1 momentti, jonka mukaan asetuksen antamisen tulee perustua perustuslaissa tai muussa laissa olevaan valtuutukseen. Perustuslain esitöissä (HE 1/1998 vp s. 131) on korostettu, että sekä yksityisiä henkilöitä ja yhteisöjä että viranomaisia sitovien yleisten oikeussääntöjen antaminen kuuluisi lähtökohtaisesti eduskunnalle, ja että (s. 133) valtuussäännösten tulkinnassa olisi seurattava yleisiä laintulkintaoppeja ja normiristiriitojen ratkaisuperiaatteita.
Oikeusapu ilmainen
Korkein oikeus toteaa, ettei oikeusapulain 5 §:ään sisälly valtuutusta antaa asetuksella tarkempia määräyksiä säännöksen soveltamisesta. Edellä kohdassa 6 mainitut oikeusapulain säännökset, joiden perusteella oikeusapuasetus on annettu, eivät myöskään sisällä valtuutusta säätää asetuksella mahdollisuudesta rajata oikeusapu oikeusaputoimiston päätöksellä aikaperusteisesti alle 80 tunnin. Kyse ei myöskään ole oikeusapulain 29 §:ssä tarkoitetuista lain täytäntöönpanoon liittyvistä määräyksistä. Pykälää koskevissa esitöissä on todettu, että säännöksen sisältämää yleistä asetuksenantovaltuutusta tulisi tulkita suppeasti (HE 82/2001 vp s. 119). Oikeusapuasetuksen 21 §:ssä säädetty mahdollisuus rajata oikeusapu myös määrättyyn tuntimäärään ei siten perustu laissa olevaan valtuutukseen. Tämän vuoksi oikeusapuasetuksen 21 §:n edellä todettu säännös on ristiriidassa perustuslain kanssa eikä pykälää sen vuoksi perustuslain 107 §:n mukaan saa näiltä osin soveltaa. Näin ollen kysymys oikeusaputoimiston oikeudesta tuomioistuinasiassa rajoittaa oikeusapupäätöksessä myönnettävää oikeusapua alle 80 tunnin tuntimäärään on ratkaistava oikeusapulain 5 §:n perusteella.
Oikeusapu hinta
Oikeusapulain 5 §:n yksityiskohtaisista perusteluista ilmenee (HE 82/2001 vp s. 81 ja 82), että oikeusavun rajaus määrättyihin toimenpiteisiin voidaan tehdä jo oikeusapupäätöksessä, jos asian hoitamisen edellyttämät tarpeelliset toimenpiteet ovat jo tuossa vaiheessa tiedossa. Asian laadusta ja hakijan yksilöllisistä ominaisuuksista riippuen oikeusapu voidaan rajata esimerkiksi vain neuvontaan tai tarpeellisten asiakirjojen laadintaan, jos hakija kykenee muutoin hoitamaan asiaansa itse tuomioistuimessa. Sen sijaan yksittäisten toimenpiteiden ja niihin käytetyn tuntimäärän tarpeellisuuden arvioi jälkikäteen tuomioistuin, mikäli ne pysyvät 5 §:n 2 momentin mukaisen 80 tunnin enimmäismäärän puitteissa. Sama lähtökohta ilmenee selkeästi myös yksityisen avustajan palkkiota ja kulukorvausta säätelevästä lain 17 §:stä ja sen yksityiskohtaisista perusteluista (HE 82/2001 vp s. 102 ja HE 103/2008 vp s. 6). Edellä mainituilla perusteilla Korkein oikeus katsoo, ettei oikeusaputoimisto voi oikeusapulain 5 §:n nojalla rajata oikeusapua määrättyyn tuntimäärään.
Valtion oikeusapu
Oikeusapua saanut A ja hänen vastapuolensa B olivat hovioikeudessa päässeet sovintoon riidan kohteesta sekä siitä, että kumpikin pitää oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan. Hovioikeus jätti vahvistamatta asianosaisten välisen sovinnon siltä osin kuin se koski A:n oikeudenkäyntikulujen korvausvelvollisuutta. Korkein oikeus katsoi, ettei toiselle osapuolelle myönnetty oikeusapu estä asianosaisia sopimasta myös oikeudenkäyntikuluista. Kun A:n ja B:n sovinnon sisältö ja tekoajankohta huomioiden heidän välistään sopimusta ei ollut tehty yksinomaan tai pääasiassa oikeusapulain 22 §:ssä tarkoitetun vastapuolen valtioon kohdistuvan kuluvastuun välttämiseksi, sovinto vahvistettiin kokonaisuudessaan
Avioero oikeusapu
Oikeusapulakia säädettäessä on katsottu, että oikeusapua tulee voida myöntää myös tuomioistuinvaihetta edeltävään asian käsittelyyn ja siten esimerkiksi sovintoneuvotteluihin, koska sovinnon edistämistä on pidetty valtiontaloudellisestikin järkevänä (HE 82/2001 vp s. 87). Oikeusapulaissa ei ole säännöksiä oikeusapua saaneen vastapuolen korvausvelvollisuudesta valtiolle tilanteessa, jossa asia sovitaan ennen tuomioistuinvaihetta. Näin ollen oikeusapulain nojalla valtion varoista maksetut kustannukset jäävät näissä tilanteissa valtion vahingoksi, elleivät asianosaiset muuta sovi.
Oikeusapu yksityinen asianajaja
Oikeusapulaissa ei ole erityistä säännöstä oikeusavun kustannusten korvaamisesta valtiolle myöskään sen tapauksen varalta, että asianosaiset sopivat asian tuomioistuinkäsittelyn aikana. Oikeusapulain 22 §:n 1 momentin mukaan oikeusavun saajan vastapuoli on velvoitettava korvaamaan valtiolle sen varoista oikeusapulain nojalla asiassa maksettavaksi määrätyt kustannukset, jos vastapuoli olisi oikeudenkäymiskaaren 21 luvun nojalla velvollinen korvaamaan oikeusavun saajan oikeudenkäyntikulut kokonaan tai osittain. Kysymys on lain esitöiden (HE 82/2001 vp s. 110) mukaan tuomioistuimen viran puolesta huomioon otettavasta seikasta.
Alaikäisen oikeusapu
Sen sijaan riita-asioiden sovittelusta ja sovinnon vahvistamisesta yleisissä tuomioistuimissa annetussa laissa on säädetty, että sovittelusta aiheutuvat kustannukset jäävät osapuolten vahingoksi. Lain 27 §:n 1 momentin mukaan osapuoli vastaa tuomioistuinsovittelusta hänelle aiheutuneista kustannuksista itse ja lain esitöiden (HE 114/2004 vp s. 43) mukaan tämä koskee myös oikeusapua saavan osapuolen oikeudenkäyntikuluja. Tästä johtuu, että oikeusapulain nojalla valtion varoista maksetut kustannukset jäävät valtion vahingoksi, jos riita ratkeaa tuomioistuinsovittelussa.
Vuokralaisen oikeusapu
Oikeusapulaissa ei edellä todetuin tavoin ole sääntelyä vastapuolen oikeudenkäyntikulujen korvausvelvollisuudesta sen varalta, että asianosaiset ovat sopineet asian. Oikeusapulain 22 §:ssä on ainoastaan viittaus oikeudenkäymiskaaren 21 luvun sääntelyyn, missä ei myöskään ole erikseen säännelty oikeudenkäyntikulujen korvausvelvollisuutta asianosaisten sopiessa riitansa
Oikeusapu neuvonta
Edellä esitettyyn nähden Korkein oikeus katsoo, ettei lainsäädännöstä tai oikeuskäytännöstä seuraa estettä sille, että asianosaiset voivat sopia asian myös oikeudenkäyntikulujen osalta silloinkin, kun toisella osapuolella on oikeusapu. Esteenä asian sopimiselle oikeudenkäyntikulujen korvausvelvollisuuden osalta ei voida pitää yksinomaan sitä, että oikeusapulain esitöissä (HE 82/2001 vp s. 110) todetuin tavoin tuomioistuin lausuu oikeusapulain 22 §:ssä tarkoitetusta valtion varoista maksettujen kustannusten korvausvelvollisuudesta valtiolle myös omasta aloitteestaan.
Nuorten oikeusapu
Korkein oikeus toteaa, että asianosaisilla tulee olla yhtäläiset mahdollisuudet taloudellisesta asemastaan riippumatta pyrkiä sopimaan asiansa, jossa sovinto on sallittu. Oikeudenkäyntikulujen määrä saattaa olla suuri riidan arvoon nähden ja oikeudenkäyntikulujen korvausvelvollisuus voi siten olla tärkeä osa sovintoa. Ei ole perusteltua, että oikeusapua saava asianosainen ja hänen vastapuolensa joutuisivat muita huonompaan asemaan neuvotellessaan asian sovinnollisesta ratkaisemisesta yksinomaan siitä syystä, että toiselle osapuolelle on myönnetty oikeusapu ja asia on edennyt tuomioistuinkäsittelyyn.
Varattoman oikeusapu
Arvioitaessa sitä, loukkaako vahvistettu sovinto valtion oikeutta, on otettava huomioon, että yleensä sovinnon on katsottu tulevan oikeusapua myöntävälle valtiolle edullisemmaksi kuin täysimittainen oikeudenkäynti. Lisäksi oikeusapua myöntäessään valtio ottaa lähtökohtaisesti riskin siitä, että kulut jäävät sen vahingoksi. Oikeudenkäyntikuluja koskeva sovinto voi siten loukata valtion oikeutta vain silloin, kun sovinto on tehty pääasiassa tai yksinomaan oikeusapulain 22 §:n tarkoittaman vastapuolen kuluvastuun välttämiseksi.
